tiistai 17. tammikuuta 2017

Haave #1



Tässä tulee vihdoin tarinan aloitus. Itse teksti on ollut jo pitkään valmiina, mutta kuvien kanssa on ollut ongelmaa. Haaveessa, kun ei sada lunta, toisin kuin täällä Suomessa... Tarina on hyvin dialogipainotteinen, mutta se luultavasti tulee muuttumaan pikkuhiljaa tarinan edetessä. Jätäthän kommenttia mitä pidit tarinasta? :)



Haave #1



"Oletko varma, että haluat tehdä tämän? Se ei ole veljesi parhaaksi. Se on sinun parhaaksesi."
"Se on myös Elämän parhaaksi. Älä yritä saada minua muuttamaan mieltäni. Et ole koskaan onnistunut siinä. Minun kanssani nimittäin”, Alexia vastasi.
"Tiedät, että kaikki magia maksaa. Oletko valmis maksamaan siitä?"
"Olen. Mitä haluat?" Alexia kysyi.
"Normaalisti tahtoisin sinulle rakkaimman sydämen tai jotain muuta yhtä tärkeää, mutta sinulla ei taida paljon rakkaita olla."
Ei, Elämä on ainut ja ymmärrät varmasti, että hänen uhraamisensa ei ole tilanteeseen sopivaa”, Alexia vastasi hieman tympääntyneesti.
"Tuo minulle enkeli, niin velkasi on maksettu. Äläkä tuota minulle pettymystä."
"En koskaan pettäisi sinua. Tiedät sen", Alexia loi keskustelukumppaniinsa merkitsevän katseen ja jätti tämän sitten yksin.


       •       •


Olipa kerran paikka nimeltä Haave. Kenelläkään ei ollut tietoa mikä se oli ja missä, mutta se vain oli. Haaveessa oli kaksi enkeliä, Sirella - jota tosin lähes poikkeuksetta kutsuttiin Cillaksi - ja Joelle, sekä noitatyttö Dianna. Sen lisäksi olivat Dewin ja Milda, sekä Alexia, joka myös Kuolemana tunnettiin. Alexia oli aina viihtynyt enemmän omissa oloissaan, mutta ei ollut varsinaisesti vihamies kenenkään kanssa. Ainoastaan Milda ei suostunut edes katsomaan Alexiaa, eikä myöskään kertonut syytä siihen. Näiden henkilöiden lisäksi Haaveessa oli sieluja. Eniten niitä oli Haaveen suurimmassa osassa, jota Milda kutsui Utopiaksi. Sen lisäksi Haaveeseen kuului myös kaksi muuta aluetta, Valo, enkeleiden koti sekä Pimeys, jonne pääsy oli mahdollista ainoastaan Alexialla, joka kuljetti eksyneitä sieluja Pimeyden hautausmaalle.

Yhtenä päivänä ei kaikki ollut kohdallaan.
"Onko kukaan teistä nähnyt Dewiniä?" Sirella kysyi tullessaan Joellen ja Diannan luo.
Kumpikin heistä kuitenkin pyöritti päätään.
En minä ainakaan”, Joelle vastasi.
En minäkään. Onko hän hylännyt sinut?” Dianna kysyi.
Sirella tiesi ettei Dianna ollut pohjimmiltaan ilkeä, mutta juuri nyt hän ei olisi jaksanut kuunnella tämän huomioita asioista tai ilkikurisia kysymyksiä.
En ole nähnyt häntä koko eilispäivänä enkä vielä tänäänkään. Tämä ei ole yhtään hänen tapaistaan. Oletko sinä nähnyt häntä Milda?" Sirella kysyi, kun Milda saapui muiden luo.
Milda pudisti päätään sanomatta mitään.
"Kai minun täytyy lähteä etsimään häntä. Voisin samalla etsiä Alexin ja kysyä häneltä”, Sirella totesi ja lähti kävelemään kohti metsää. Sirella nimittäin tiesi, että oli vielä yksi, jolta hänen täytyi kysyä. Alexia, Kuolema. Hänellä vain ei ollut aavistustakaan mistä tuon tytön löytäisi. Sirella kulki ympäri Utopiaa etsien Alexiaa. Hän tiesi, että Valosta oli turha etsiä ja Pimeyteen hän ei päässyt.



"Etsitkö jotain?"
Sirella säikähti puusta kuuluvaa ääntä, eikä tajunnut vastata, ennen kuin Alexia hyppäsi alas.
"Mistä sen päättelit?" Sirella kysyi.
"Olet kulkenut tästä ohi tänään jo neljästi”, Alexia vastasi.
"Olin itseasiassa etsimässä sinua. Oletko sattumoisin nähnyt Dewiniä sieltä puustasi? En ole nähnyt häntä ja ei ole ollenkaan hänen tapaistaan kadota mitään sanomatta."
Alexia katsoi Sirellaa hetken ennen kuin vastasi.
"Olen nähnyt hänet. Hän käyttäytyi todella oudosti ja hänen silmänsä olivat mustat kuin demonilla. Vangitsin hänet, jotta hän ei vahingoita ketään ja aion selvittää mitä hänelle on tapahtunut."
"Todellako? Eihän Dewin ole demoni?" Sirella kysyi ihmeissään.
"Katso itse, otin kuvan hänestä."
Alexia ojensi Sirellalle kuvan, jossa oli Dewin, kahlittuna ja mustasilmäisenä.
"Hänelle on tosiaan tapahtunut jotain. Hän ei näyttänyt tuolta vielä toissapäivänä."
Sirella oli järkyttynyt, sillä ei ollut odottanut mitään tällaista.
"Lupaan tehdä parhaani, että selviää mitä hänelle on tapahtunut”, Alexia sanoi hymyillen.
"Kiitos Alex, minun on mentävä kertomaan muille”, Sirella vastasi.
Sitten hän jätti Alexian nojailemaan puuhun ja lähti etsimään muita. Pitkän aikaa Sirella kuitenkin harhaili vailla minkäänlaista päämäärää, sillä ei tiennyt miten asian muille ilmaisisi. Ei hän voinut uskoa, että Dewin olisi demoni. Ei mikään hänen käytöksessään ollut koskaan viitannut mihinkään sellaiseen.




"Löysin Alexin ja hän oli nähnyt Dewinin. Ja katsokaa kuvaa, jonka hän antoi”, Sirella sanoi palatessaan muiden luo.
Hän näytti kuvaa, jonka Alexia oli hänelle antanut ja Joelle ja Dianna tulivat katsomaan kuvaa. Joelle ja Dianna näkivät, että kuvassa tosiaan oli Dewin, jonka silmät olivan pikimustat ja kädet oli sidottu kahleilla.
"Onko Dewin demoni?" Joelle kysyi ihmeissään.
"Ei hän voi olla. Minä tunnen hänet. Uskon, että tässä on takana jotain muuta”, Sirella vastasi.
"Tunnetko varmasti?" Dianna kysyi.
Dianna ei ollut koskaan oppinut luottamaan Dewiniin ja oli aina epäillyt tällä olevan salaisuuksia, joita ei kertonut muille.
"Tunnen”, Sirella vastasi.
Hän ei ollut valmis uskomaan, että Dewin olisi koko ajan valehdellut hänelle noin merkittävästä asiasta.
"Entä jos oletkin koko ajan ollut demonin kanssa? Jos oletkin rakastunut paholaiseen?" Dianna kysyi kuin lukien Sirellan ajatukset.
Sirella huokasi syvään. Hän ei ollut lainkaan varma oliko valmis ottamaan selvää asiasta.
"Joka tapauksessa asia täytyy selvittää. Autatteko?" Sirella kysyi.
"Tietenkin”, Joelle vastasi.
Dianna tyytyi nyökkäämään. Ei hän voisi Sirellaa pulaan jättää, vaikka kyse olikin Dewinistä.

2 kommenttia:

  1. Siis tämä on upea!❤
    Turhaan huolehdit kuvista. Ne ovat hyvä laatuisia, ja täydentävät tekstin.
    Rakastuin tarinankerrontakykyysi ja "paikka nimeltä Haave" on ihana idea! >w<
    Jos suinkaan mahdollista, toivoisin, että jatkaisit tätä pian?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista ja tarkoitus olisi jatkaa taas pian!

      Poista