keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kesän kuulumiset!



Hei vain pitkästä aikaa. Näköjään tämä blogin päivittäminen säännöllisesti ei kuulu asioihin, joissa 
olisin hyvä. Nyt kuitenkin luvassa muutamia kuvia ja sen jälkeen vähän infoa tulevasta.







Viimeksi kun postasin, olin aivan varma, että tulen jatkamaan tarinaa kunhan vain lumet sulavat. Olette nyt jo varmaan huomanneet, että näin ei ole käynyt. Ja syy on yksinkertaisesti siinä, että en nauti kuvatarinan tekemisestä. Toinen suuri syy on myös se, että olen päättänyt luopua daleistani ja tämä on saanut minut muuttamaan osan nukkejeni hahmoja hieman ja olen kirjoittanut näille täysin uusia taustatarinoita. Ilman niitä kuvia... En ole vielä varma tulenko julkaisemaan niitä tekstejä täällä blogissa, sillä en tiedä ovatko varsinkaan Kiran, Darian ja Alexin menneisyydet sellaista luettavaa, joka sopisi kaikille.

Kuitenkin hartsisten tarinat, joita on tällä hetkellä neljän lyhyen novellin verran, olen ajatellut julkaista täällä blogissa kunhan saan parit niihin sopivat kuvat. Toivottavaati vielä nyt kesän aikana!

En siis ole unohtanut tätä blogia, vaikka en aktiivinen bloggaaja olekaan.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Haave #2



Tässä tulisi uusi osa tarinaa. Toivottavasti pidätte siitä. Postaustahdista voisin sanoa sen verran, että se luultavasti tulee jatkossakin pysymään tällaisena hyvin epäsäännöllisenä, sillä pyrin mieluummin harvempiin postauksiin, joihin olen panostanut enemmän, kuin usein ilmestyviin, joihin en ole yhtään tyytyväinen. Lisäksi näin talvella innostukseni nukkeihin hiipuu aina jonkin verran, kun en nauti kuvaamisesta yhtä paljon kuin kesällä.



Haave #2




"Otatko kahvia?" Alexia kysyi.
Hän kaatoi kahvipannusta kahvia itselleen ja otti sitten toisenkin kupin kaapista näyttäen sitä Dewinille.
"En. Sinä pidät minua vankina”, Dewin vastasi.
"Niin pidän. Mutta tiedätkö miksi?"
Alexia nosti katseensa kahvikupista Dewiniin.
"En. Siksi koska pelkäät, että asetun tiellesi?"
"Ei, vaan koska sinä olet demoni. Olet vaarallinen."
"En minä ole demoni ja sinä tiedät sen hyvin."
"Katso itseäsi. Katso peiliin.”
Alexia työnsi Dewinille peilin, jonka tämä otti käsiinsä vähän varoen.


Dewin katsoi itseään peilistä.
"Minä näytän demonilta. Mitä olet tehnyt minulle?" Dewin kysyi vihaisena.
"Hauskinta on se, että en ole tehnyt mitään. Ainoastaan vangitsin sinut, jotta rakas tyttöystäväsi ei tuhoa sinua. Enkelit ja demonit kun eivät tunnetusti tule kovin hyvin juttuun”, Alexia virnisti.



"Jos emme halua tuhota toisiamme, meidän on uhrattava tätä varten joku eläin. Mitä isompi, sen parempi. Voisiko joku hankkia minulle sellaisen?" Dianna kysyi.
Hän valmisteli loitsua, josta ei ollut vielä kertonut muille sen enempää.
"Minä voin tehdä sen”, Joelle vastasi muiden yllätykseksi.
"Mutta Jo, sinähän rakastat eläimiä?" Sirella kysyi.
"Tietenkin, mutta teen mitä vain sinun takiasi. Sitä paitsi, kun minä olen se, joka eläimen tappaa, pystyn pitämään huolen siitä, että se ei kidu” Joelle vastasi.
"En aina ymmärrä miten osaat ajatella noin moniulotteisesti. Olet tainnut saada kaiken äitimme viisaudesta”, Sirella totesi.

Sirella piti heidän äitiään, Gabriellea, hyvin suuressa arvossa. Hän oli aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman samanlainen kuin äitinsä. Gabrielle oli kuitenkin kuollut, kun Joelle oli ollut hyvin pieni, joten hänellä ei ollut äidistään juurikaan muistikuvia.
Ehkä sitten niin”, Joelle vastasi.
Hän alkoi kasata tavaroitaan lähtöä varten.
"Sinä Cilla voisit käydä etsimässä viisi erilaista kukkaa viideltä eri kalliolta. Tarvitsemme niitäkin pian. Ja ota Milda mukaasi, jos hän haluaa lähteä. Kaksi etsijää on aina yhtä parempi”, Dianna sanoi.
"Selvä, tiedätkö missä hän on?" Sirella kysyi.
"Näin hänet viimeksi ulkona. Katso löydätkö hänet takapihalta.”

Joelle pääsi metsään ja koska hän oli usein katsellut metsän eläimiä, hänellä ei mennyt kauaa löytää yksi yksinäinen peura. Myöskään ampuminen ei ollut hänelle uutta, joten Joelle osui peuraan ensimmäisellä yrittämällä.
"Anteeksi”, hän totesi nuolen osuessa ja peuran kaatuessa maahan.

"Hei Milda lähdetkö mukaan etsimään kukkia?" Sirella kysyi.
Hän oli löytänyt Mildan ulkoa leikkimästä. Milda pudisti päätään.
"Onhan kaikki hyvin? Olet ollut jotenkin etäinen viime aikoina”, Sirella kysyi.
"On.”
Milda ei vaivautunut perustelemaan vastaustaan, vaan jatkoi leikkimistä, kuin Sirella ei olisi ollutkaan hänen vieressään. Niin Sirella jätti hänet leikkimään ja lähti lentämään kohti kallioita.

Jo palasi pian takaisin kantaen kuollutta peuraa.
"Kiitos Jo, arvostan todella sitä mitä teet”, Dianna totesi hymyillen.
Joelle nyökkäsi. Hän ei halunnut puida asiaa sen enempää, sillä ei ollut ylpeä peurasta.
"Hei Cilla, palasit juuri sopivasti. Oletan, että koristasi löytyy tarvittavat kukat", Dianna sanoi Sirellan palatessa takaisin.
"Täältähän ne."
"Hienoa. Olette tehneet oman osanne. Nyt pääsen asiaan", Dianna sanoi.


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 nukketavoitteet & tavoitteet vuodelle 2017


Asetin itselleni viime vuoden lopussa muutamia tavoitteita, joita en kuitenkaan blogissa tai muuallakaan esitellyt. Nyt kun taas vuosi on mennyt (ja aika paljon ylikin) ajattelin, että voisin palata näihin tavoitteisiin ja katsoa miten onnistuin.




Vuoden 2016 nukketavoitteet:


Pitää alkuvuoden ostolakko

Päätin, etten osta nyt ainakaan ennen synttäreitäni (helmikuun alkua) yhtään mitään ja senkin jälkeen mahdollisimman vähän. Tavoitteena saada ensin nykyisten nukkejen ja nukketarvikkeiden tilanne kartoitettua, että tiedän mitä tarvitsen ja mitä en!

Ostolakko jopa piti! Nuken ostin tosin huhtikuussa (sittemmin hartsikissa muutti uuteen kotiinsa, kun ei ollut lopulta sellainen mitä etsin) joten hirveän pitkä ei lakko ollut, mutta pidempi kuin olin suunnitellut.

Saada kaikki nykyiset pullip-perheen nuket valmiiksi

Tämä kattaa sekä sopivat vaatteet, chipit, peruukit, kengät, että myös kaiken muun siihen liittyvän. Toivoisin, että nämä kaikki nykyiset kahdeksan nukkea näyttäisivät vuoden lopussa siltä miltä niiden haluaisinkin näyttävän.

Toinenkin kohta, jonka sain lähes kunnialla suoritettua. Olen tällä hetkellä tyytyväinen lähes kaikkiin noihin kuuteen nukkeen, jotka omistan. Tulen luultavasti hankkimaan Jo'lle kuitenkin vielä uuden peruukin jossain vaiheessa. (Enkä voi luvata ettei jonkun muunkin ulkonäkö joskus vielä muuttuisi...)

Hankkia (ainakin yksi) uusi pullip-perheen jäsen

Ajattelin pitää rauhallisemman vuoden nukkejen ostelun suhteen, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus kotiuttaa ainakin yksi pullip-perheen nukke. Tällä hetkellä tosin suunnitelmissakin on vain kaksi hankittavaa, joten ei sitä koskaan tiedä vaikka kotiutuisivat molemmat vielä tämän vuoden puolella x)

Yksi uusi pulliphan tänne saapui, nimittäin Daria.

Saada hartsisten hahmot toimiviksi

Tällä hetkellä ainoastaan Hohde näyttää miltä pitäisikin ja on ainut hartsinen, johon olen tyytyväinen. Muiden kohtalon yritän selvittää mahdollisimman pian!

Tämä kohta on vähän kysymysmerkki. En ole aivan varma olenko saanut hahmot toimiviksi. Pidän niistä kyllä (kaikista noista kolmesta, jotka profiileista löytyvät) mutta toimivuudesta en vielä tiedä.

Aloittaa uusi kuvatarina

Päätin, että en jatka enää vanhaa kuvatarinaa, vaan aloitan kokonaan uuden, kunhan saan aikaiseksi. Suunnitelmaa jo löytyy ja toivon, että saan toteutettuakin jotain jo tänä vuonna.

...kyllä te tiedätte miten tämän kanssa kävi. Juuri niin. En minä mitään kuvatarinaa aloittanut vuonna 2016.

Tänään esittelen teille nukkeiluun liittyvät tavoitteeni vuodelle 2017. Mennään pidemmittä puheitta itse asiaan!




Tavoitteet vuodelle 2017:


Toteuttaa nukkejen tarina

Alkuun tämän tarinan jo ehdinkin saamaan, mutta tarkoitus olisi saada se tämän vuoden aikana myös loppuun. Tai ainakin siihen pisteeseen, johon asti olen sen suunnitellut.

Saada hartsiset valmiiksi

Celialta puuttuu tatuoinnit, vaatteet ja kuminauhatkin pitäisi vaihtaa. Hileeltä puuttuu suunnilleen kaikki...

Olla ostamatta yhtäkään pullip-perheen nukkea

Minulla ei nyt ole tarkoituksena ostaa uusia nukkeja hetkeen. Pari hartsista on suunnitelmissa, mutta ne hankin sitten, kun rahatilanne sen sallii. 

Tässä kohdassa epäonnistuin jo...

Pitää blogi aktiivisena koko vuoden

Toivon, että koko vuoden aikana ei tule pitkiä postaustaukoja, sillä ideoita minulla kyllä riittää! 

Saada pullip-perheen nuket valmiiksi

Tämä oli tavoitteenani viime vuonnakin. En kuitenkaan aivan täysin suoriutunut tästä, joten siksi tämä on listassa taas. Tähän kuuluu tänä vuonna myös se, että hahmot täytyy saada valmiiksi ja haluan vuoden lopussa olla tyytyväinen jokaiseen nukkeeni.



Oliko teillä tavoitteita viime vuodelle? Jos oli, niin mitä ja onnistuitteko tavoitteissanne?
Entä onko teillä tavoitteita tälle vuodelle?

tiistai 17. tammikuuta 2017

Haave #1



Tässä tulee vihdoin tarinan aloitus. Itse teksti on ollut jo pitkään valmiina, mutta kuvien kanssa on ollut ongelmaa. Haaveessa, kun ei sada lunta, toisin kuin täällä Suomessa... Tarina on hyvin dialogipainotteinen, mutta se luultavasti tulee muuttumaan pikkuhiljaa tarinan edetessä. Jätäthän kommenttia mitä pidit tarinasta? :)



Haave #1



"Oletko varma, että haluat tehdä tämän? Se ei ole veljesi parhaaksi. Se on sinun parhaaksesi."
"Se on myös Elämän parhaaksi. Älä yritä saada minua muuttamaan mieltäni. Et ole koskaan onnistunut siinä. Minun kanssani nimittäin”, Alexia vastasi.
"Tiedät, että kaikki magia maksaa. Oletko valmis maksamaan siitä?"
"Olen. Mitä haluat?" Alexia kysyi.
"Normaalisti tahtoisin sinulle rakkaimman sydämen tai jotain muuta yhtä tärkeää, mutta sinulla ei taida paljon rakkaita olla."
Ei, Elämä on ainut ja ymmärrät varmasti, että hänen uhraamisensa ei ole tilanteeseen sopivaa”, Alexia vastasi hieman tympääntyneesti.
"Tuo minulle enkeli, niin velkasi on maksettu. Äläkä tuota minulle pettymystä."
"En koskaan pettäisi sinua. Tiedät sen", Alexia loi keskustelukumppaniinsa merkitsevän katseen ja jätti tämän sitten yksin.


       •       •


Olipa kerran paikka nimeltä Haave. Kenelläkään ei ollut tietoa mikä se oli ja missä, mutta se vain oli. Haaveessa oli kaksi enkeliä, Sirella - jota tosin lähes poikkeuksetta kutsuttiin Cillaksi - ja Joelle, sekä noitatyttö Dianna. Sen lisäksi olivat Dewin ja Milda, sekä Alexia, joka myös Kuolemana tunnettiin. Alexia oli aina viihtynyt enemmän omissa oloissaan, mutta ei ollut varsinaisesti vihamies kenenkään kanssa. Ainoastaan Milda ei suostunut edes katsomaan Alexiaa, eikä myöskään kertonut syytä siihen. Näiden henkilöiden lisäksi Haaveessa oli sieluja. Eniten niitä oli Haaveen suurimmassa osassa, jota Milda kutsui Utopiaksi. Sen lisäksi Haaveeseen kuului myös kaksi muuta aluetta, Valo, enkeleiden koti sekä Pimeys, jonne pääsy oli mahdollista ainoastaan Alexialla, joka kuljetti eksyneitä sieluja Pimeyden hautausmaalle.

Yhtenä päivänä ei kaikki ollut kohdallaan.
"Onko kukaan teistä nähnyt Dewiniä?" Sirella kysyi tullessaan Joellen ja Diannan luo.
Kumpikin heistä kuitenkin pyöritti päätään.
En minä ainakaan”, Joelle vastasi.
En minäkään. Onko hän hylännyt sinut?” Dianna kysyi.
Sirella tiesi ettei Dianna ollut pohjimmiltaan ilkeä, mutta juuri nyt hän ei olisi jaksanut kuunnella tämän huomioita asioista tai ilkikurisia kysymyksiä.
En ole nähnyt häntä koko eilispäivänä enkä vielä tänäänkään. Tämä ei ole yhtään hänen tapaistaan. Oletko sinä nähnyt häntä Milda?" Sirella kysyi, kun Milda saapui muiden luo.
Milda pudisti päätään sanomatta mitään.
"Kai minun täytyy lähteä etsimään häntä. Voisin samalla etsiä Alexin ja kysyä häneltä”, Sirella totesi ja lähti kävelemään kohti metsää. Sirella nimittäin tiesi, että oli vielä yksi, jolta hänen täytyi kysyä. Alexia, Kuolema. Hänellä vain ei ollut aavistustakaan mistä tuon tytön löytäisi. Sirella kulki ympäri Utopiaa etsien Alexiaa. Hän tiesi, että Valosta oli turha etsiä ja Pimeyteen hän ei päässyt.



"Etsitkö jotain?"
Sirella säikähti puusta kuuluvaa ääntä, eikä tajunnut vastata, ennen kuin Alexia hyppäsi alas.
"Mistä sen päättelit?" Sirella kysyi.
"Olet kulkenut tästä ohi tänään jo neljästi”, Alexia vastasi.
"Olin itseasiassa etsimässä sinua. Oletko sattumoisin nähnyt Dewiniä sieltä puustasi? En ole nähnyt häntä ja ei ole ollenkaan hänen tapaistaan kadota mitään sanomatta."
Alexia katsoi Sirellaa hetken ennen kuin vastasi.
"Olen nähnyt hänet. Hän käyttäytyi todella oudosti ja hänen silmänsä olivat mustat kuin demonilla. Vangitsin hänet, jotta hän ei vahingoita ketään ja aion selvittää mitä hänelle on tapahtunut."
"Todellako? Eihän Dewin ole demoni?" Sirella kysyi ihmeissään.
"Katso itse, otin kuvan hänestä."
Alexia ojensi Sirellalle kuvan, jossa oli Dewin, kahlittuna ja mustasilmäisenä.
"Hänelle on tosiaan tapahtunut jotain. Hän ei näyttänyt tuolta vielä toissapäivänä."
Sirella oli järkyttynyt, sillä ei ollut odottanut mitään tällaista.
"Lupaan tehdä parhaani, että selviää mitä hänelle on tapahtunut”, Alexia sanoi hymyillen.
"Kiitos Alex, minun on mentävä kertomaan muille”, Sirella vastasi.
Sitten hän jätti Alexian nojailemaan puuhun ja lähti etsimään muita. Pitkän aikaa Sirella kuitenkin harhaili vailla minkäänlaista päämäärää, sillä ei tiennyt miten asian muille ilmaisisi. Ei hän voinut uskoa, että Dewin olisi demoni. Ei mikään hänen käytöksessään ollut koskaan viitannut mihinkään sellaiseen.




"Löysin Alexin ja hän oli nähnyt Dewinin. Ja katsokaa kuvaa, jonka hän antoi”, Sirella sanoi palatessaan muiden luo.
Hän näytti kuvaa, jonka Alexia oli hänelle antanut ja Joelle ja Dianna tulivat katsomaan kuvaa. Joelle ja Dianna näkivät, että kuvassa tosiaan oli Dewin, jonka silmät olivan pikimustat ja kädet oli sidottu kahleilla.
"Onko Dewin demoni?" Joelle kysyi ihmeissään.
"Ei hän voi olla. Minä tunnen hänet. Uskon, että tässä on takana jotain muuta”, Sirella vastasi.
"Tunnetko varmasti?" Dianna kysyi.
Dianna ei ollut koskaan oppinut luottamaan Dewiniin ja oli aina epäillyt tällä olevan salaisuuksia, joita ei kertonut muille.
"Tunnen”, Sirella vastasi.
Hän ei ollut valmis uskomaan, että Dewin olisi koko ajan valehdellut hänelle noin merkittävästä asiasta.
"Entä jos oletkin koko ajan ollut demonin kanssa? Jos oletkin rakastunut paholaiseen?" Dianna kysyi kuin lukien Sirellan ajatukset.
Sirella huokasi syvään. Hän ei ollut lainkaan varma oliko valmis ottamaan selvää asiasta.
"Joka tapauksessa asia täytyy selvittää. Autatteko?" Sirella kysyi.
"Tietenkin”, Joelle vastasi.
Dianna tyytyi nyökkäämään. Ei hän voisi Sirellaa pulaan jättää, vaikka kyse olikin Dewinistä.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Miltä nukkeni näyttävät




Hei! Tein edelliseen blogiini samantyylisen postauksen ja koska siitä tunnuttiin pitävän, teen sen nyt myös tänne. Nukeissani on tapahtunut muutoksia edellisestä postauksesta, joten tässä on uutta myös niille, jotka ovat edellisenkin nähneet!

Eli tässä postauksessa kerron miten kaikki pullip-perheen nukkeni ovat muuttuneet saapumisestaan tähän päivään.

Toivottavasti tämä selkeyttää sitä miltä kukakin on näyttänyt ja näyttää nykyään!



Sirella (Cilla)


Ensimmäinen kuva Cillasta ulkona. Tässä olen stock-asusta jo suurimman osan riisunut pois nukelta.



Ensimmäisenä vaihtui peruukki itsetekemääni, sekä stock-chippien taakse laitoin sinistä paperia, jotta sain silmät sinertäviksi.


Sitten muuttui peruukki mustaan ja sai uudet chipit.


Musta peruukki oli tuskaisa, joten suoristetulla stockilla mentiin vähän aikaa


...kunnes sai blondin Leeken peruukin.


Sitten vaihtuivat silmät (ja kokeilin väliaikaisesti sinistä peruukkia)


Ja uudet luomet.



Puoliksi vahingossa Cilla sai uuden peruukin, kun osallistuin Leeken kimppaan ja rakastuin tuohon peruukkiin yli kaiken.



Tässä vaiheessa Cilla sai silmänsä Jo'lta takaisin ja pidin neitiä pitkän aikaa valmiina. Jotain kuitenkin puuttui...


Sininen peruukki ja viivattomat silmät. Nyt on Cilla valmis,


Dewin


Ensimmäiseltä kuvausreissulta, kun herra oli vielä täysin stock.



Sitten tapaturman takia (stock-kengät olivat niin tiukat, ettei niitä saanut pois jalasta, ilman että nilkat katkesivat) Dewin sai obitsun. Sekä myös uuden peruukin Leekeltä.



Viime keväänä sai kehoonsa myös arven ja useampia tatuointeja.



Jonkin aikaa Dewinillä oli demonisilmät, eli täysin mustat silmät.



En kuitenkaan pitänyt Dewinin ilmeestä kokomustilla silmillä, joten se sai nyt Isul Midnight Deja Vu'n stock-chipit. On hyvin mieleinen nyt, joten uskoisin, että on valmis.


Dianna


Dianna oli ensin custom-dal, mutta siitä on liian järkyttävää katsoa kuvia, koska en silloin vielä tiennyt customoinnista mitään... Hankin kuitenkin onneksi Natalien Diannaksi.


Heti vaihtuivat silmät punaisiin ja peruukki punamustaan karvaperuukkiin.


Sitten oli musta peruukki...



...ja punainen...



...ja punainen...



...ja hetken aikaa myös mustat chipit.



Ja taas punainen peruukki ja uudet chipit. Nyt uskoisin Diannan olevan vihdoin valmis.


Joelle (Jo)



Jo tuli minulle käytettynä ruskealla peruukilla ja liloilla silmillä.



Jonkun ajan päästä vaihtui peruukki mustaan



...ja silmät turkooseihin.



Sitten tuli Jo'n nykyinen peruukki.



Sitten suoristui peruukki ja Jo sai Cillan silmät.



 Jo sai uudet silmät, jotta Cilla sai omat silmänsä takaisin.



Hetki sitten tein uudet silmät Jo'lle, mutta en oikein ole vieläkään tyytyväinen tyttöön. Hän siis luultavasti tulee vielä kokemaan muutoksia, mutta niistä lisää sitten! Olen myös välillä käyttänyt hänellä toista vaaleanpunaista peruukkia, joten jos kuvissa sillä näkyy eri peruukki, ei sitä kannata ihmetellä.


Alexia (Alex)


Alex tuli minulle käytettynä ja ennen ensimmäisiä kuvia vaihdoin hänelle violetit silmät. Sen jälkeen puin stockit ja tämä on ensimmäinen kuva, jonka olen Alexista ottanut.



Kun tajusin custom flattien olemassaolon sai Alex uudet silmät itselleen.



Sekä luomet.



Tein tatuointeja kehoon ja liimasin timantin kaulaan.



Kun myin Jenillen, työnsin Jenillen peruukin Alexille ja tykästyin tyttöön sillä peruukilla. Nyt Alex on siis myös valmis.


Daria



Daria saapui minulle lähes stock-kuntoisena.



Vaihdoin hänelle obitsun ja peruukin ja sen jälkeen olen ollut häneen tyytyväinen. Tähän mennessä on kyllä ollut helpoin nukkeni sen suhteen!



Tällä hetkellä ei suunnitelmissa ole hankkia uusia Pullip-perheen nukkeja. Olen vallan tyytyväinen tähän kuusihenkiseen laumaan ja keskitän rahankäyttöni harrastuspuolella enemmän hartsisiin nukkeihin, valokuvaukseen, tv-sarjoihin ja Disney-elokuviin.